Olen voinut sanoinkuvaamattoman pahoin. Fyysiset ja psyykkiset pahanolon tunteet ovat velloneet koko ruumiissani. Syy tähän olotilaan on ex-olennon eron hetkellä sanomat asiat. Ehkä hän koki ne tarpeelliseksi päästäkseen minusta eroon. Ne antoivat hänelle voimia riuhtaista itsensä minusta irti. 9-vuoden vankila kummittelee lopun elämäni oli se sitten kuinka pitkä hyvänsä. Oliko pakko mitätöidä kaikki nämä vuodet yhdellä lauseella? Tämä on tähän astisen elämäni tyhjin olotila. Ja minä jo kuvittelin, että tyhjemmäksi tilanne ei voi enää mennä niin kauan kuin hengitän. Vaikka suhteessa oli vaikeaa ja erotessa tunteet kummittelevat niin minä en halua mitätöidä menneitä vaan vaalin muistoja molemmilta puolin. Ehkä minunkin pitäisi piiskata itseni vihaamaan ex-olentoa ja unohtaa kaikki taakse jäänyt tyysti, mutta siihen itsepetokseen en lähde. Oli hän kuitenkin minun rakkaani ja on jollain tapaa edelleen vaikka tuota ihmistä ei enää olekaan. Olen vihainen, kiehun raivosta, mutta silti päällisin puolin surusta tyynni. Tämä ei tiedä hyvää jatkoa ajatellen. Minulta loppuu sanat, koska sisälläni tunne on jotain niin vahvaa, että en saa siitä enää kiinni. Alitajuntani on paljastanut minulle kuinka tässä tulee käymään lopulta. Pohjatyö on jo alkanut ja on vain annettava ihmisille aikaa sopeutua vääjäämättömään tulevaan.
Poistun mökille suorittamaan erotyötä ja valmistautumaan grande finaleen.
Merkinnät RSS-syötteenä
Olette harvinaisen oikeassa. Minä vaan en saa näitä tunteita tapettua, mutta varma on , että henki tässä vielä jossain vaiheessa lähtee. Olen ollut mies joskus, mutta nyt olen itseni irvikuva. En tiedä onko se Sinä vai tämä Adelen biisin, mutta jokin liikahti.
Olen aikakautta jäljessä ihan auttamattomasti ja lähdin tutustumaan bloggaamiseen (nykyajan päiväkirja?).. Lueskelin sinun blogejasi ja vaikutuin siitä, että jos ymmärsin oikein – kirjoitusten takana on siis mies! Vau, kuinka moni mies kykenee tuollaiseen pohdintaan ja kuka kehtaa päästää tuollaisen tunteiden tulkin vielä irti! Mutta niinhän sitä sanotaan, ettei lähelle näe ennenkuin on liian kaukana.
Viha ei ratkaise mitään, se on sun omaa valhetta itseäsi vastaan jolla ehkä yrität hoitaa katkerat ajatukset pois. Jos joku ihminen todella yllättää väärällä tavalla ja jäät yksin, onko sellaista järkevä enää rakastaa? Tiedäthän, rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana…