Nimittäin olisi tarkoitus tehdä rynnäkkö kaverin pyhälle mökille isolla väellä. Koetinkivenä minulle tässä on se, että olemme aina olleet exän kanssa siellä (good times) ja nyt menen yksin. Vielä suurempi koetinkivi lienee tuntemattomat naiset, jotka sinne on tulossa. Epäilen vahvasti, että minua alkaa ahdistamaan ja ikävä kuristaa minut toimintakunnottomaksi välittömästi kun nousen autosta. Minun on vain pakko yrittää vaikka pahaa tekisikin. Psyykkaan itseäni sillä, että ex-olentoni sukkuloi vaivattomasti uusien ihmissuhteiden viidakossa nauttien ja minunkin on jotain äksöniä saatava. Naismuukalaista en uskalla pyytää mukaani, sillä meno tuolla mökillä on aika brutaalia ja korskeaa, joten edellä mainittu toiminta hämmentäisi häntä entisestään. Haluan painottaa, että en todellakaan hae parisuhdetta tällä hetkellä vaan intellektuellia kanssakäymistä verbaalisin avuin. En edes unelmoi fyysisestä kanssakäymisestä toisen sukupuolen kanssa, sillä kyseinen toiminta assosioituu vielä niin vahvasti ex-olentooni. On ollut outoa huomata itsessään taantuneita piirteitä läheisyyden suhteen, sillä parisuhteessa ollessani olin enemmän kuin aktiivinen asian suhteen. Olen sinut tämän taantumisen kanssa ja uskon, että tämä tulee jatkumaan vielä pitkään. Yleensä heikolla hetkellä sitä saa jarrut päälle kun miettii exää jonkun toisen syleilyssä. Romantiikka valuu korvista välittömästi pitkin poskia ja primitiivit tarpeet poistuvat tuota kautta. Niin kauan kuin yhdistän seksin exään, niin minulla ei ole tarpeita muihin. Ja tunnen edelleen vain ajoittain olevani mies. Minulla ei ole jätettynä tullut mitään seksuaalista atletismia, jossa yritän todistaa itselleni, että kelpaan vielä jollekkin. Hyvä näin, koska tiedän että siitä tulisi minulle vaan vielä pahempi olotila. Tällä hetkellä kahden ihmisen välinen seksuaalinen kanssakäyminen on minulle jotain niin likaista ja totaalista vääryyttä edustavaa pinnistelyä, että pois se minusta. Fuck that noise!
Viimeyön painajaiset pyörivät jälleenrakennus-kirjan teemoissa. Olen kova poika työstämään unissani näitä eroasioita. No minulle kelpaa kaikki tavat kunhan saan näitä lukkoja auki. Heräsin siihen kun olin exäni ja hänen uuden sulhonsa mahtipontisissa häissä scream-maski päässä. Freudilla voisi olla jotain kommentoitavaa tähänkin.
No ei muutakuin eteenpäin kaikki sydänsurujen murskaamat murmelit. Loppuun hieman Kenny Powers-asennetta kaikille: So, in closing, I’d like to give big ups to God, Buddha, L. Ron, whoever. Hell, maybe I just need to thank me. If there’s one thing I’ve learned through all my adventures and conquests, it’s that some people are just wired for success. I had no choice when it came to being great. I just am great. I’m not trying to sound cocky or full of myself, but Kenny Powers has a sneaking suspicion that no matter what comes his way he will always be great. Because that’s just the way shit works sometimes. This has been based on a true story. The motherfuckin’ end.
Merkinnät RSS-syötteenä