Eroni eväät

Olen sekaisin tuntein odottanut viime yönä akutisoitunutta tilannetta. Olen tiedostanut, että tämä voisi jossain vaiheessa tapahtua. Olen peljännyt reaktiotani, haukkonut henkeäni jo valmiiksi ja nyt kaikki todentui minun maailmassani. Ei, en tavannut ex-olentoa. Se ei aiheuttaisi minussa näin suuria tunteita mitä tämä tilaisuus. Makasimme naismuukalaisen kanssa sängyssä keskustellen maailman menosta. Puimme ihmiselon raadollisuutta, ihmisten yksinkertaisuutta, lampaana olemisen helpoutta ja samalla tyhjyyttä, kehitimme teorioita ihmisten tavoista selvitä harmaasta arjesta yms. Ja sitten se iski. ”Voisitko kuvitella meidän seurustelevan ja matkata vuosia eteenpäin taisteluparina?” Naismuukalainen työnsi minut keskelle tykistökeskitystä ja tarjoutui vuorostaan pelastamaan minut. Näin sieluni silmin kaiken sen hyvyyden ja kauneuden mitä siitä seuraisi jopa kaikkine niine vaikeuksineen mitä siitä voisi seurata itseni tuntien. En ollut kuvitelmistani huolimatta valmis tähän kysymykseen. Olen monestakin syystä pelännyt tätä kysymystä. En halua loukata jotain noin uniikkia tapausta ja pelkään että jos nyt kieltäydyn niin menetän hänet loppuajoiksi. Mikä minua oikein vaivaa kysyn vaan? Jos tilanne olisi toinen niin heittäytyisin polvilleni pelkästä timanttisormuksen painosta joka vain odottaisi sopivaa hetkeä taskussani. Miksi tämän pitää tapahtua juuri nyt kun edelleen taistelen eletyn historian sotatantereella vanhoja haamuja vastaan. Elämä on aikas notkeeta nappikauppaa joskus.

Minun on oikein listattava muutama asia siitä kokonaisuudesta mitä minulle kaupiteltiin, jotta ymmärrän edes hivenen asian laitaa (kirjoitan ilman paitaa).
-Minulle kaupiteltiin mieltä, joka on nopea, terävä, ymmärtävä, mielenkiintoinen ja ah niin vaarallinen.
-Minulle kaupiteltiin torsoa, joka on esteettisyyden kruununjalokivi pienimpiä yksityiskohtia myöden.
-Tärkeinpänä kauppatavarana koen kuitenkin sen synergian, joka meitä yhdistää ja kuinka koen hänen arvostavan minua kaikkine niine valloittavaisuuksineen, joita minusta löytyy. Tärkeintä kuitenkin on hänen kykynsä ymmärtää niiden rosoisten ja pimeiden kulmien päälle joita minussa epäilemättä on. Hän uskaltaa kurkata pimeän kulman taakse sekä kieriä rosoisella maaperällä. Olen mahdollisesti kohdannut jotain, mikä saa minut pelkäämään ja samalla kunnioittamaan syvästi. Viime yö todisti, että minä en ole maailmassa yksin vaikka omassa maailmassani välillä siltä tuntuisikin. Tiedän, tämä kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta. Olenkohan joutunut oman ajatusmaailmani uhriksi ja alitajuntani tekee minulle jälleen tepposia oikein matin kanssa?

Hypotetisoimme vielä aamuyön tunnit meidän tulevaisuutta eli hän antoi minulle kunniallisen mahdollisuuden jäävätä itseni vastaamasta hänen asettamaansa kysymykseen. Kunnioitan hänen sosiaalista älykkyyttään, joka ei rajoitu siihen että osaa painaa ”tykkää nappia” yhdentekevyyden tunkiolla tai vastata kysymykseen lintu vai kala? kun kysymyksen asettaja ei itse edes tiedä näiden kahden biologisia eroavaisuuksia, mutta ainahan sitä voi linkata ja näytellä olevansa vitun tärkeä osa sitä höttömaailmaa, jossa niin sanotusti elää.

Menen nukkumaan nyt ja odotan iltaa kunnes kohtaamme jälleen toivottavasti keskustelun merkeissä. Ex-olennon kanssa keskustelut olivat niin väärä viritteisiä johtuen useista seikoista, että tämä tuntuu nyt niin helmeilevältä etten malta silmiäni sulkea. Olen elossa!