Täysin mahdoton kiteyttää pitkän viikonlopun tapahtumia, mutta pari asiaa voisi tuoda julki. Oli niin hauskaa ja mahtavaa seuraa joka lähtöön, että ei paljon ex-olento mielessä käynyt. Oikein hätkähdin maanantaina, että olenkos seurustellut jonkun ihmeellisen olennon kanssa vai kuvitellut kaiken. Tapasin uusia neitokaisia ja sitten tapasin naismuukalaista tottakai. Ystävänikin jopa sai tavata tuon ylvään tapauksen. Tiedän, tiedän rajoilla mennään, mutta kuitenkin. Hän ei juossut karkuun kuitenkaan enkä minäkään. Olen äärimmäisen kiinnostunut tällä hetkellä monestakin tapauksesta, mutta naismuukalainen jaksaa häikäistä minut joka kerta. Nautin tästä nyt vaikka maailma kaatuisi.
Myönnettäköön kyllähän ne pahatkin olot vielä saapuivat. Ajatukset parisuhteen kariutumisesta ja koiran menettämisestä satuttavat edelleen, mutta ex-olento ei edusta minulle enää elämää. Minulla on tämä oma pieni elämä selvitettävänä ja tiedä vaikka pitäisin jatkossakin hauskaa ilman tuskaa ja surua. Pää ei ole ihan vielä palautunut pitkän viikonlopun shokkihoidosta, joten paree lopettaa kirjoittaminen tähän ja jatkaa kunnes muistan taas kirjaimet ja osaan latoa ne oikeeseen järjestykseen haluttujen lauseiden rakentamiseksi.
Ex-olennolle terveisiä ja kaikkea hyvää, ehkä jopa viimeistä kertaa.
Merkinnät RSS-syötteenä