Eroni eväät

Palasin unissani kotipihaan. Oli lämmin kesäpäivä ja kaikki täydellistä. Ex-olento seisoi nuoruuden kauneuksissaan pihassa ja tahtoi jutella. Yhteisymmärrys löytyi, me tarvitsimme tämän eron, jotta näkisimme selvästi. Yhteenpaluu ja onnellinen loppu.

Unissa kaikki on näköjään mahdollista. Todellisuuden kanssa tapahtuneella ei ole muuta yhteyttä kuin, että tiedän tarvinneeni eromme. Harmituksen karvas kalkki suonissani edelleen juoksee omaa kiertokulkuaan. En pääse koskaan näyttämään ex-olennolle mitä minusta tuli ihmisenä eromme jälkeen. On vaikea peitellä pettymystä, ikävää ja kaipausta, sillä enhän minä saa negatiivisia tunteitani enää näyttää. Minähän seurustelen täydellisen nuoren naisen kanssa, jolla ottajia riittäisi. Olen oikea onnenpekka ympärilläni huudellaan torvisoittokuntien päräytellessä ilmaan mahtipontisia ilon ja rakkauden marsseja. Myönnän että olen onnekas kloppi. Viime ajat ovat naismuukalaisen kanssa olleet hekumallisia joka suhteessa. Arki on yhteensovitettu ja minimalisoitu sekä yhteinen aika on kaikessa yksinkertaisuudessaankin palkitsevaa pikku pipertämistä suurien tunteiden äärellä. Minä vain olen ajoittain tyhjä muualtakin kuin nahkapusseiltani. En voi asialle mitään. Menneet jahtaavat minua alati ja saavuttaessaan kaatavat vääjäämättä kaiken elämän tarjoavan karnevaalinkin keskellä rosoiseen maaperään. Syön henkisesti santaa niin pahasti, että siinä ei auta vaikka jokapojan nuori unelma kysyisi silmät viattomuutta täynnä ”-mitä haluat tänään tehdä minulle oi suuri komea saalistaja?”

Älkää käsittäkö väärin hyvät kanssamatkustajat. En vaihtaisi kohtaloani kenenkään kanssa. On paljon hyvääkin ilmassa mitä moni ei koskaan elämänsä aikana tule kokemaan. Olen rakkaustarinan alussa kunhan vain annan itselleni aikaa. En halua elää katumuksessa kauempaa vaan sovinto on tehtävä myös tässä todellisuudessa. En voisi koskaan olla ex-olennon kanssa enää, sillä tiedän hänen muuttuneen sellaiseksi ihmiseksi joka aiheuttaa minussa enemmän syljen eritystä kuin pystyn nielemään. Kipukohtani on omassa epäonnistumisessa ja pettymyksessä ja eritoten siinä, että jos oman kykenemättömyyteni takia jatkossa menetän jotain yhtä arvokasta niin se on sitten siinä. Näillä vokaalein ja konsonantein irrotankin itseni bittimaailmasta ja menen vaalimaan naismuukalaisen olemusta.