Eroni eväät

Mitä hyötyä minulle on tästä uudesta minästä (ei kysymysmerkkiä, koska tämä on pelkkä toteamus). Nämä mittatilauspaidat, käsintehdyt slipoverit, 24-karaatin kullalla koristeltu humidori ja viinikaappi, josta itse Espanjan Conquistador olisi vihreänä, mitä jumanpirua teen tällä kaikella kun olen valmis kuristamaan itseni pystyyn jos vain saisin hetken ex-olennon ja nahkapussin kanssa. Olen hionut itseäni viime aikoina ikäänkuin salakavalasti itseltäni piilossa siihen pisteeseen, että oikein harmittaa. Ja mikä minua sitten harmittaa. No se, että kaikki tämä työ, kärsimys, tunnerikkaus, rakkaus, itsetuntemus, nämä saatanan kourat eivät tule koskaan tanssimaan mittatilauspuvussani ex-olennon kanssa. En saa koskaan tilaisuutta näyttää tätä ihmistä hänelle, joka minussa on piilotellut (ironista on, että tästä exä voisi jopa pitää). Tämä ero laukaisi minussa jotain sellaista mitä en pysty sanoiksi pukemaan. Sen osaan edelleen kirjoittaa, että minä rakastan ex-olentoani ja nyt pyrin olemaan onnellinen hänen puolestaan ja kautta kiven ja kannon lupaan että kun tapaan hänen uuden prinssin kadulla niin en nylje häntä elävältä. Tämä vain siksi, että jos exä on onnellinen jonkun kanssa niin jokainen osapuoli on elämänsä tienannut ja happensa ansainnut.

Kyllä, heräsin juuri naismuukalaisen vierestä. Tiedän, että lukija(1) on moneen kertaan odottanut naisseikkailujani. Herrasmies ei kersku, mutta kyllähän naista on voltissa riittänyt. Kerron tämän vain ja ainoastaan siksi, että jokainen samassa suossa painiva ihminen ymmärtää, että mikään naaras/koiras universumissa ei korvaa sitä ainoaa jota oikeasti rakastat. Ja en käytä naismuukalaista hyväkseni, sillä hän tietää tilanteeni. Totaalirakkaudessa riutunut elämän intiaani kelpaa hänelle juuri tällaisena. Minun pitäisi olla otettu. Jollain tapaa olenkin, mutta edelleen päästäisin vereni pihalle jos saisin samaa hetken ex-olennon kanssa mitä minulla oli viime yönä naismuukalaisen kanssa. Kinkku maskilla on ihan bueno, mutta ilman rakkautta se on vaan nice piece of ass, nothing more, nothing less.

Kirjoitan tätä ja katselen samalla peilin kautta keittiööni, jossa tuo kaunokainen keittää teetä ja keimailee. Saisin niin kyytiä jos hän tietäisi kuinka vertailen, punnitsen, toivon ja odotan. Tämä on saatanasta. Kohteessani on kaikki mitä olen aina halunnut ja ex-olennnon takia ryssin tämän tunteettomuudellani. Täydellinen torsoni kaiken yltäkylläisyyden ympärillä riittää aikansa, mutta jossain vaiheessa minun on kyettävä johonki muuhunkin kuin täydellisyyden ruummillistumaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyssä vaiheessa minun on näytettävä pimeäkin puoleni jos aion tässä suhteessa rehellinen olla. Hah käytin sanaa ”suhteessa”. Merkittäköön lokikirjaan, että olen vapaa kuin taivaan komein lokki. Samalla myös yksinäisin. Kaipaus yhtä ihmistä kohtaan tekee ontoksi.

Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa. Vai olenko sittenkin vain kylmä katse. No niin ihmiset. Teidän on aika mennä tuijottamaan tosi-tv:tä.