Eroni eväät

Keskustelimme, puntaroimme ja pohdimme mikä olisi järkevää. Naismuukalainen pahoitteli karskeaa kysymystään yhteisestä matkasta eteenpäin ja minä vaikeroin. Minä kärsin, koska en tiedä mitä tehdä. En voi aloittaa seurustelua, koska totuus on, että rakastan jollain vinkeällä tavalla vielä edelleen toista ihmistä vaikka häntä ei ole enää edes olemassa. Se rakkaus mitä koen on niin syvää, polttavaa ja kaiken nielevää, että se ei anna tilaa minun sydämmessäni millekkään muulle. Suunnaton harmi, että näin on, mutta totuus on se tällä hetkellä. Naismuukalainen on joka suhteessa sitä mikä minua inspiroi, mutta en ole sinut menneisyyteni kanssa. Kärsimyksen kilometrejä on vielä tuhansia jäljellä ennenkuin voin sanoa päässeeni irti ex-olennosta. Lohduttavaa lienee, että naismuukalainen ymmärtää tämän tai ainakin antaa minun ymmärtää. Olen vihainen itselleni kun toimin näin, mutta en voi tunteilleni mitään. En kertakaikkisesti voi niille mitään. Tuomioni on kärsittävä ennen vapauden koittamista. Toivoa vain sopii, että en istu elinkautista, koska se tulee jäämään lyhyeen jos näin on. Sovimme jatkavamme toistemme seurasta nauttimista silloin kun minä olen siihen valmis. Varmasti tulee huonoja päiviä, jolloin kaipaan rauhaa ja vetäytymistä, mutta tulee myös niitä hetkiä jolloin edustamme toisillemme jälleen tulikuumaa sulautumista. Kaikki olisi niin paljon helpompaa jos päästäisin irti entisestä, mutta tiedän, että jollain tapaa tulen aina pitämään hänet sydämmessäni. Siitä voi aina kiistellä onko hän sen arvoinen, mutta ainakin oli minulle.

Edelleen viimeinen lauseeni nukkumaan mentäessä on -” Ex-olento on nyt onnellinen ja hänen on parempi olla nyt ilman minua”. On sanomattakin selvää, että tämän on muututtava ennenkuin voin aloittaa yhteistä matkaa kenenkään kanssa. Ero muutti minua ihmisenä niin massiivisesti, että oikein hävettää kuinka onneton sitä onkaan ollut niin monessa mielessä. Kova on hinta ihmisen kasvulla ei muuta voi sanoa jumalaare!