Olen onnellinen ex-naiseni puolesta, joka sädehtii ja voi hyvin eromme jälkeen näinkin pian. Olen oikeasti tätä mieltä, vaikka voikin tuntua, että minun tarvitsee sitä itselleni jatkuvasti kerrata. Miksi olisin pahoillani siitä, että ihminen jota syvästi rakastan edelleen olisi onneton. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, että hän ei ole enää minun kanssani. Tai no se varmasti onkin yksi suuri syy siihen, että hän säteilee onnea ja itsenäisyyttä puhkuen valinnan mahdollisuuksia ja elämän iloa. Naurahdan ja huomaan jälleen ajatusteni olevan minulle outoja. Uusi minäni jatkaa yllättämistä.
Kaipaan pohjattomasti ja suren loputtomasti haikeuden puristaessa rintaani. Silti minua helpottaa ajatus siitä, että nyt hän on onnellinen, päästän irti päivä päivältä. koskaan en häntä kuitenkaan sydämmestäni deletoi.
bon voyage ja olkoon matkasi elämän arvoinen.
Merkinnät RSS-syötteenä
Kyllä se siitä helpottaa. Ite luulin etten pääse ikinä yli yhdestä ihmisestä ja kas tässä ollaan.. Vaikka mulla onkin täl hetkellä omat ongelmani.. niin ne ei ole enää millään lailla sidoksissa exään… Jaksamisia.