Eroni eväät

Viime päivät ovat olleet kohtalaisen tapahtumarikkaita. Viikonlopun vietin erinäisessä naisseurassa ja kliffaa oli. Perjantai oli pyhitetty punatukkaiselle ja rankalle puolitoistatuntiselle katsellen hänen takamustaan salilla. Niin siis kyllä mikäkin näyttelin treenaavani, mutta keskittymiskykyni hukkui jotenkin jatkuvasti näkökentässäni olleeseen suorastaan lumoavaan takamukseen. En voi itselleni tässä tapauksessa mitään, joten annan heti itselleni anteeksi tahdittomuuteni. No illan tummuessa kavahduin siihen, että istun hänen kanssaan saunassani ja huomaan tuntien hukkuneen johonkin. Salamana muistan yhteiset hetket ex-olennon kanssa saunanlauteilla ja pidättelen kyyneleitä. Toinen aavistaa kärsimykseni, mutta suhtautuu siihen ällistyttävän suopeasti. Kunnioitan punatukkaista samanlailla kuin naismuukalaista, koska molemmat ovat tunneherkkiä ja hyviä ihmistuntijoita. En halua, että heikkous saa heidän maailmassaan minun kasvoni, mutta minulla ei ole juuri menetettävää. Ehkä heihin myös vetoaa komian ja karskin ulkomuotoni lisäksi kykyni ilmaista tunteitani. Olen mysteeri, jonka he molemmat haluavat selvittää. On niillä plikoilla harrastukset, mutta menköön. No perjantai ilta räjähti lopullisesti kliimaksiin yön pikkutunteina kun olimme viettäneet erittäin onnistuneen ja herkänkin illan kaveriporukassani. Punatukkainen on sopeutuvaa sorttia, koska hän oikeasti näytti nauttineen myös ystävieni seurasta. Seuraavana aamuna minä hieman repsahtaneena tukka silmillä herätessäni ihmettelen eteisestä kantautuvaa minulle niin outoa kolinaa. Nousen haparoiden ylös ja asettelen sukukalleudet jotenkin edes siedettävään asentoon ja repäisen makuuhuoneeni oven auki. Verkkokalvolleni pläjähtää seuraava näky. Universumin paras perse lajittelee rättejäni eikun siis punatukkainen kaunokainen viikkaa pyykkejäni niinkuin hän olisi aina niin tehnyt. Ja minä kun luulin olevani se mysteeri, no harrastuslistani piteni juuri sopivasti. Oli kyllä vaikea laittaa ulko-ovi kiinni siinä tilassa kun hänen oli mentävä suorittamaan yhteiskunnan asettamia yhdentekevyyksiä. No jatkoa seuraa.

Lauantai-ilta olikin sitten sellainen matka naismuukalaisen syvyyksiin, että käydyt keskustelut muistan hamaan tappiin. Hän palasi parin päivän pyrähdykseltä pääkaupungista ja oli ilmiselvästi kaivannut olemassaoloani. Puhuin nopean puhelun keskusteluidemme lomassa ja höpinät lopetettuani hän teki jotain mieleenpainuvaa. Tiedättekö tilanteen kun jokin ihminen vaan pudottaa kaiken ympäristön luoman ulkokuoren, kuorii itsensä maailman kaunoista, uskaltaa riskeerata omalla kustannuksellaan ja tätä kautta näyttää kaiken sen kauneuden mitä ihmisen sisällä voi vain olla? Minulle kävi juuri näin naismuukalaisen kanssa tuona hetkenä kun hän omalla vilpittömyydellään, äärimmäisen haavoittuvaisena ja maksimaalisella tunnelatauksella varustettuna paljasti minulle jotain äärimmäisen henkilökohtaista sanoillaan ja eleillään. Tuona hetkenä löysin hänestä jotain minkä tiesin aina vielä piilossa pysyneen kuitenkin odottaen ulospääsyään. Tuona iltana hän oli valmis ja minä onnekas sain jotain mitä kukaan ei pois saa. Olen etuoikeutettu vaikka itse asian tuomarina toiminkin.

Jotta edellä valutettu siirappi ei saisi lukijoita liian imelään sokerihumalaan, niin heitetäänpä ilmoille vielä lause pari pimeältä puolelta. Vittukun vituttaa, TJ lähtöön 11 päivää ja elämä hymyilee täällä pakkasessakin. Antakaa minun kaikki kestää.