Eroni eväät

Kyllä. Otin elokuvailta-kutsun vastaan ja raahauduin kylille. Heti aluksi voin todeta, että kyllä kannatti ja reissu avasi silmiä entisestään. Minä roisto tein peliliikkeen ja kysäisin naismuukalaiselta, että menisimmekö lasilliselle viiniä ennen elokuvan alkua. No passasihan se ja sitten ehdotin ravintolaa, jossa minä ja ex-olentoni vietimme ikimuistoisia hetkiä. Tein tämän täydessä ymmärryksessä ja minulla oli tähän syyni. Pää on avattava joka suhteessa ja minä testasin itseäni tällä tavalla. Pystynkö olemaan ahdistumatta muistojen vuorovedessä ja osaanko nauttia kaunokaisen seurasta ilman, että ex-olennon haamu pilaa tunnelmaa. Alku oli lähes musertavan piinaava muistojen suhteen, mutta sitten oivalsin keskustelun lomassa tuijottaessani tuota vastapuolella istuvaa silmiä hivelevää naarasta, että olisiko minun aika työntää muistot entisestä suhteesta sinne minne ne kuuluvat eli syvemmälle sydämmeni sopukoihin. Naismuukalainen avasi pandoran lippaan ja alkoi hienotunteisesti tiedustelemaan minun tämän hetkisiä olotilojani, sillä hän tietää, että olen hiljattain eronnut parisuhteesta, joka oikeasti merkitsi minulle surullisen paljon. Tämä liike petasi iltamme siinä suhteessa, että tilasimme pihvit ja lisää viiniä samalla repien elokuvaliput. Illan menu oli selvä. Keskustelimme milloin mistäkin aina välillä palaten minun tilanteeseeni. Jotenkin keskustelu aina ajautui parisuhteisiin vaikka yritimme aihetta välillä jopa vältellä. Kaunokainen oli yllättävän kiinnostunut menneisyydestäni ja ymmärrän sen. En ole kaikista avoin ja helppolukuisin mieshenkilö maailmassa mutta ilmeisesti hänen mielestään ainakin mielenkiintoinen. Tämän pitäisi hivellä itsetuntoani, mutta sillä on myös vähemmän mairittelevia vaikutuksia. Kuinka imbesilli minä oikein olen kun vastassani on tämän kaliiberin tapaus ja minä edes suostun puhumaan menneestä suhteestani hänen kanssaan samassa pöydässä. Miksi annan ex-olennon, joka on tahraantunut lähes tunnistamattomaksi ihmiseksi minulle vaikuttaa iltamme kulkuun. No olisihan se ollut hieman outoa jos olisin kieltäytynyt kokonaan keskustelemasta aiheesta. Kerroin asioiden laidan ja lähinnä sen, että kuinka ihmiset muuttuvat liian hitaasti tai liian nopeasti täysin sopimattomaksi toisilleen.

Sitä hetkeä on vaikea kuvata kun astumme ravintolasta ulos pimeään ja tulee hetki jolloin minun pitää tehdä päätös. Kaunokainen katsoo odottavin silmin ja toivoo kutsua iltateelle luokseni ja minä epäröin. Minä epäröin kun aikoinaan teinidiskon loppuhitailla ottaako kiinni lanteista vai ei. Jälkeenpäin ajatellen ymmärrän mistä epäröintini johtui. Ex-olennolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä vaan alitajuntaisesti oli vielä liian aikaista viettää yötä yhdessä. Perustan tämän ajatuksen siihen, että tämä kehittyvä ihmissuhde saa luvan merkitä minulle jotain muutakin kuin yöseuraa. Suhteeseen en ole suinpäin valmis vaan tämä saa kiehua rauhassa, sillä tämä tuntuu enemmän kuin hyvältä juuri näin. Pelkään, että tuhoan tämänkin kaunottaren mielen ja hänestä tulee yhtä vastenmielinen minulle kuin aikaisemmastakin. Se on todettava, että mitä ihmettä minä oikein riudun ex-olennon vuoksi, sillä olen viime aikoina tavannut useamman täysipäisen ja kauniin naisen vaikka joskus pelkäsin, että niitä ei maailmassa enää ole. Olen ollut vain niin sokea ja tottumusteni orja, että en ole osannut avata mieltäni maailmalle. Suurin syy tähän lienee se, että pitkä parisuhde oli jotain mitä en halunnut menettää koirasta puhumattakaan. Ex-olento näyttelee tässä kuviossa päivä päivältä pienempää osaa.