Täällä taas pää täynnä pakotusta. Pulahdan hetkeksi kirjainten maailmaan ja yritän ladella muutaman ajatuksen kun minulla niitä vielä on. Olen tuntenut syvästi viime aikoina. Kuuluu varmasti prosessiin. Uuden alku naismuukalaisen kanssa on edelleen makiata kunhan vain paatokseltani ennätän tilannetta päässäni askartelemaan. En voi kuin edelleen ihailla hänen älyään, tilanne tajuaan, vanha sieluisuuttaan, kireitä pakaroitaan, vahvoja tunteita ja elämän syvää ymmärrystä kaiken tämän silsan keskellä mitä meille yritetään ympäröivän maailman taholta tuputtaa. Hän on aivan eri puusta pudonnut kuin ex-olento. Riviin mars ja valintani olisi selvä. Olemme syventäneet suhdettamme punomalla sosiaalisia suhteita läheisiimme, joka on edesauttanut minunkin tuskaani huomattavasti. Hän on hurmannut kaikki, jotka eteemme olen kävelyttänyt. Tämä on ollut minulle erityisen tärkeää, koska koen olevani vastuussa vahvasti siitä mitä kanssa ihmisilleni aiheutin kun erosimme ex-olennon kanssa. Itsesyytökset voivat tehdä miehestä lampaan ja itsensä keritsijän samalla.
Olemme alkaneet naismuukalaisen kanssa luomaan omia ”juttuja”, tapoja, perinteitä ja ennenkaikkea muistoja. Niitä samoja piruja, jotka minut ovat melkein menneen vuoden aikana saaneet hengiltä päivät pääksytysten. On jotenkin lohdullista, että vielä pystyn antamaan itselleni luvan tallentaa mitään pääkoppaani kaiken sen tuskan jälkeen, jonka olen läpi käynyt. Kapasiteettia on käytettävänä, mutta uskallus uhmaa painovoimaa satunnaisesti vieläkin. Raahaan edelleen mukanani lukuisia negatiivisia tunteita menneestä enkä tunnu saavan niiltä rauhaa unissanikaan. Ex-olento edustaa minulle nykyisellään vastenmielistä kuvatusta jostakin ennen niin kauniista ja tärkeästä elämän mausteesta. Tiedän, että nyt hän on se ihminen joksi hän aina halusi. Minä uskoin johonkin kauniimpaan, syvällisempään, älykkäämpään ja vahvempaan. Uskoin, reagoin, oireilin ja hajosin totuuden edessä. Tämän onnettoman sarjakuvan kautta minä löysin sen mitä aina halusin. Itseni ja naismuukalaisen tapaisen naisen. Nainen joka lähettää kirjeitä, lukee muutakin kuin teksti-tv:tä, ei kaipaa somea tunteakseen itsensä olemassa olevaksi tärkeäksi ihmiseksi, on käynyt armeijan (jep plussaa), haastaa minut älyllisesti, niputtaa pinnalliset kusiviskurit, uskaltaa olla nainen seurassani, on seksuaalisesti sellainen mehujenikeitin että…
Hautaani vien sydämmessäni sen tuskan, jonka ex-olennolle aiheutin osaltani. Sammalpeti olkoon niidenkin tunteiden viimeinen leposija.
Merkinnät RSS-syötteenä