Eroni eväät

Nyt tulee ankaraa tekstiä, joten lukeminen omalla vastuulla tunnetiloista ja mielipiteistä puhumattakaan. Puolia lienee turha ottaa ja besserwisser etymologia lienee kaikille lukutaitoisille selvillä. Ei kannata.

Terapia-istunto ohi. Oli elämäni koskettavin ja avaavin. Napanuora minun ja ex-olennon välillä löytyi ja katkaisu tapahtuu vauhdilla. Totuus löytyy toiminnastani. Me vihasimme ja halveksimme toisiamme jo monia vuosia ennen eroa. Minä sain pahan vomitus reaktion jo pelkästä hänen näkemisestään istumassa koneella mussuttamassa leipää ja nauraen jollekkin tyhjänpäiväiselle turhuudelle. Minä katselin vuodet kuinka hänen torsonsa alkoi pahasti rapistua ja suloiset piirteet kovettua kylmiksi kulmiksi kasvoissa. Vihasin katsella hänen reisiensä leviämistä tunneiksi sohvalle tai tuoliin kannettavan edessä. En kestänyt sitä saamattomuutta yhteisen arjen pyörittämisessä enkä varsinkaan sitä kuinka hän koki omat menonsa ja tekonsa pelkästään tärkeiksi. Muutos hyvästä ja kauniista rumaan ja huonoon on minulle myrkkyä. Hän luovutti ja alkoi mädäntyä siinä vaiheessa kun minä olin saavuttanut käymistilassa jo nautittavan asteen. Kävimme eri aikaa ja nyt käymme edelleen eri aikaa eri todellisuuksissa.

Kaikki se turhuus, tyhjänpäisyys, pinnallisuus sekä teennäisyys minkä hän koki niin merkitykselliseksi sai minut voimaan helvetin pahoin ja toimimaan monesti kuinka toiminkaan. En kestänyt sitä miksi hän muuttui, mutta en osannut lähteäkään. Mitä enemmän hän muuttui vanhempiensa kaltaiseksi niin sitä enemmän minä halveksin häntä. Ikäänkuin hänestä valui pois kaikki se ihana hunaja mitä hänessä nuorena oli ja tilalle injektoitiin katkeraa ja kylmää sappinestettä. Oikein pahaa tekee kun ajattelenkin. Älkää käsittäkö väärin, tottakai edelleen harmittaa kaikki tapahtunut ja asioiden laita, mutta fakta on se, että ei toista voi yrittää arvostaa, rakastaa ja haluta jos syvällä sisällä on pelkkää halveksuntaa. Tämä pätee meihin molempiin. Pettymys on suuri itseeni ja toiseen, mutta positiivisena asiana on se, että tämä tapahtui vielä kun se meni mahdollisimman kitkattomasti.

Minä otan vastuun omasta kasvamisestani, napanuoran katkaisemisesta olemattomaan, kaikkeen siihen mitä en kestänyt hänessä. Hävettää kun koitimme liikaa. Ei näillä palikoilla kaunista kuvaa saa aikaiseksi. Hän tarvitsee omanlaisensa vastakappaleen ja minä aivan jotain muuta. Tämän pettymyksen kun vain saisin nieltyä niin olisin sinut menetetyn kunniani kanssa. En halua sanoa pahoja asioita hänestä, sillä hän eläköön elämänsä siinä tyhjyydessä minkä itse kokee ja minä täytän hänen paikkansa minun painottomassa tilassani. Arvotan itseni omilla teoillani ja hän omillaan. Pettymys toiseen ihmiseen kun on luullut liikoja on massiivinen suo, mutta paskakin taagi joskus loppuu kun tajuaa, että suon ylitettyään se jää taakse ja on jatkossa toisen reissumiehen ongelma. Kellukkeet messiin sanoisin. Alan hiljalleen arvostamaan myös itseäni, omaa vankkumatonta haluani pysytellä uniikkina sutena, joka syö niitä surullisia ja pulskia lampaita pelkästään tappamisen ilosta. Tämä hologrammi yhteiskunta pitää minut kyllä hyvin täyteläisenä, sillä markkinatalouden maailmantehtaiden piiput syöksevät jatkuvaa usvaa taivaalle ja orpoja lampaita syntyy liukuhihnalla. Tiedän, olisi helpompaa hypätä liukuhihnalle, mutta taidan edelleen kunnioittaa itseäni liikaa. Jokainen selviytyköön elämästään kuinka parhaaksi näkee. Seuraava etappi katkelmuksessa on siis tämän tonnisen oksennuksen ulos saattaminen ja päälle nauraminen. Menneitä vuosia en saa takaisin, mutta opetukset aioin visusti pakata tuleville taistelutantereille. Sinne ei pissaliisat pääse kun maalitauluiksi ja jos vanhemmiten virtsa-suihkuni heikkenee siihen malliin, että paine ei riitä heitä frontaalilohkosta penetroimaan niin vaihdan työkalua ja metodia. Tässä ei ole suinkaan kaikki, mutta olen rikkonut kryptoniitti patsaan ja viskelen jatkossa syntyneet pirstaleet sinne minne ne kuuluvatkin. Nyt lähden naismuukalaisen kanssa luistelemaan ja juomaan kuumaa Oboyta. Aikamoista.