Unettomuus ja siitä seuraava jatkuva noidankehä pääni sisällä ei jätä rauhaan. Ex-olennon käynti aiheutti niin paljon tunteita, että kone ei sammu. Aprikoin jatkuvasti mielessäni minkä vuoksi hän tuli ja mitä hän mahtoi tuntea. Oliko hänen vain tehtävä reissu päästäkseen lopullisesti minusta vai näinkö toivon kipinän. Ei helvetti me kaksi olemme kyllä aika vempuloita. Side välillämme on kiero, mutta vankka. Kuitenkin täysin selvitettävissä jos vain haluaisimme. Työtä se vaatisi, mutta lopputulos olisi jotain sanoinkuvaamatonta. Tämä arvio perustuu uuden minäni mahdollisuuksiin.
No mitä minulle siis jää? Minulle jää elämäni pituinen aika odottaa hänen ottavan joskus yhteyttä. Minulle jää aika kasvaa ja toivoa tapaamista ja toistemme uudelleen löytämistä. Molemmat ovat muuttuneet ja minä ainakin osaisin arvostaa häntä nyt. Haluaisin tutustua häneen uusiksi. Tahtoisin luoda historiaa ja tulevaisuutta hänen kanssaan. Olisin valmis kuluttamaan elämäni häneen ja meihin yhdessä.
Nyt vain vaellan pimeydessä vailla minkäänlaista päämäärää, taistelen omia haamujani vastaan ja uskottelen itselleni, että selviän. En näe edessäni mitään mikä panostaisi jatkamaan, mutta tunnen sydämmessäni ex-olennon läsnäolon. Minä voin vain toivoa, että hänenkin löydettyään itsensä me saisimme vielä mahdollisuuden. En kykene sanoilla kuvaamaan kaikkea sitä mitä olisin valmis eteemme tekemään. Tuhlaan itseäni tässä kurimuksessa, mutta minä kasvoin tälläiseksi hänen kanssaan. Olen loputtoman suon yksinäinen ojittaja pimeimmässä ja kylmimmässä korvessa mitä kukaan kuvitella voi. Tunnistan tehtäväni ja tiedostan sen mahdottomuuden, mutta jatkan silti. Miehen työ.
Merkinnät RSS-syötteenä
Monasti olen haarniska kolisten matkaan lähtenyt, mutta perille tornin juurelle en ole päässyt. Pelkään epäonnistuvani, pelkään olevani ritari väärässä ajassa ja paikassa. Palmikko ei taida tuulessa heilua minua varten enää. Aika tuokoon merkin koska toimia.
Rohkene, pue ritarin viitta yllesi ja astu tantereelle hyvä mies.
Kävele sinne linnantornin juurelle ja kiipeä hakemaan neito.
Älä tuhlaa aikaasi miettimällä, roikkuuko se palmikko tornin akkunasta
vai ei. Kiipeä varmoin askelin ne kiviset portaat,joiden päässä odottaa
se ihminen jonka vuoksi sinä valvot.
Yöt ovat liian kauniita yksin silmät avoimena aavisteluille.
Liian pitkiä hiljaisen puhelimen ruudun katselulle.