Eroni eväät

En tiedä mikä tämän on jälleen aiheuttanut. Nimittäin karmivat ja ahdistavat painajaiset ovat löytäneet jälleen tiensä unimaailmaani. Tematiikka näissä unimaailman happomatkoissa on yksiselitteinen. Vanha erohan ja siihen liittyvät asiat mieltäni painavat. Tappioni olen myöntänyt, mutta yksi on ylitse muiden. Nimittäin epätietoisuus nahkapussin kohtalosta. Näen unissani sen makaavan onnettomana yksin pienen vessan lattialla kuumassa. Sieltä se katsoo minua suoraan silmiin ja kysyy, miksi sen hylkäsin. Tätä kirjoittaessani alan itkemään enkä sille mitään voi. Kumpa saisin jotain kautta edes tiedon sen hyvinvoinnista ja virikerikkaasta tulevaisuudesta. En voi kun toivoa ja luottaa, että Ex-olento ei kiireensä ja uuden elämänsä edessä ole sitä hyljännyt tai laiminlyönyt. Tiedän ihmisrodun kykenevän äärimmäiseen julmuuteen kanssa eläjiään kohtaan, mikäs siinä, mutta ihminen versus eläin on liian epätasa-arvoinen pari. Ja kyllä, lopettaisin ihmisen silmää räpäyttämättä ja säästäisin luonnolleen ominaisesti toimivan eläimen. En ala tässä sen enempää selittämään valintaani, mutta jokainen hiemankin kapasiteettia omaava homo sapiens ymmärtää, mikä ihmisyydessä on aina ollut vikana. Katso rehellisesti maailmaa ilman vaalenapunaisia laseja ennen ja nyt, missä näet ihmisyyden kehityksen? Tiedän, on todella rohkeata myöntää asioiden vallitseva tila. Itse olen kääntänyt näennäisen ihmisyyteni vastustamaan ja taistelemaan juuri ihmisyyttä vastaan. En vastusta sitä mikä on minulle ihmisrotuna ominaista toimintaa ja käytöstä vaan olen masinoinut siitä vapautuvan energian voimavaraksi, jota käytän ihmisyyttä vastaan. Tiedän, hankala kokonaisuus ja voi vaikuttaa mielipuolen kirjailulta, mutta kuten Sokrates aikoinaan sanoi ” en voi opettaa teille mitään, mutta voin kannustaa teitä ajattelemaan omilla aivoillanne”.

Olen onnekas, arvaatteko miksi? Naismuukalainen omaa kapasiteettia keskusteluun, ajatusten vaihtoon, suurempien kokonaisuuksien hahmottamiseen ja ennenkaikkea rohkeaan elämän katsomukseen. Siis oikein siihen, että oli asiat kuinka kipeitä ja pahalta tuntuvia hyvänsä niin ne uskalletaan nähdä sellaisina kuin ne oikeasti ovat eikä kätkeydytä sen uusimman julkkisjuorun taakse tai suljetaan aivot ja avataan naamakirja pehmentääksemme aivojamme jollain saastaisella yhdentekevyydellä. Ja ihan vain siksi, että kestämme tätä ympärillämme vellovaa petosta, jota ihmisyydeksi hehkutetaan. Tätä kaipasin entisessä elämässäni ja turhauduin kun en saanut mitään vastetta kaiken sen hömpän ja hötön keskellä. Menköön nuoruuden ja silmät ummessa kulkemisen piikkiin. Ensi kertaan maan matoset, pthyi!