Nyt on paha aamu. Tunnen ankaraa vihaa itseäni, exääni ja parisuhdettamme kohtaan. Vihaan sitä, että epäonnistuimme. Suurin viha kohdistuu itseäni kohtaan, mutta tällä hetkellä päätään nostaa myös viha exää kohtaan, joka päätti luovuttaa. Vaikka ymmärrän, että tilaus erolle oli niin silti vihatuttaa niin maan vietävästi. Syynä tähän on varmasti oman ajatusmaailmani täyskäännös ja nyt kaikki tuntuu niin yksinkertaiselta ja helpolta jos vain saisi mahdollisuuden aloittaa alusta. Ei korjata rikki mennyttä vaan mahdollisuuden ja luvan aloittaa uusi parempi parisuhde juuri tuon kaipaamani yksilön kanssa. Muutos itsessäni toimisi pohjana uuden luomiselle. Exän muutos toimii hänellä elämässä eteenpäin menemisessä, joten mahdollisuutta meillä ei ole enää. Ja sekös vihatuttaa jälleen.
Katselin yöllä vanhoja kuvia ja ihmettelin kuinka exäni on muuttunut ulkoiselta olemukseltaan. Hän on nyt kasvanut aikuiseksi joka suhteessa. Yhdessä olo aikamme oli hänelle nuoruuden leikkejä, kasvun paikkoja ja outoja kokemuksia. Hän kasvoi aikuiseksi ja minä en sopeutunut siihen. Eikä hänkään sopeutunut muutokseensa minä hänen rinnallaan. Tässä lopputulos. Hän kukoistaa ja minun elämä valuu käsistäni. Tuudittaudun siihen, että minä elin kaikki nuo yhteiset vuodet ja nyt kaiholla muistelen niitä. Niin hyviä kuin huonoja hetkiä. Kyynel okuluksessa hoen itselleni, että nyt hän on onnellinen joten ole sinäkin.
Merkinnät RSS-syötteenä
kirjoitat siitä mitä minäkin käyn läpi parhaillaan. oma tilanteeni on erilainen, mutta täyttä tuskaa ihan aidosti. jokainen päivä on toistaiseksi taistelu, toivon vain että joskus helpottaa.
Hei,
Eksyin blogiisi sattumalta ja täytyy sanoa että olen hyvin yllättynyt, että kirjoittaja onkin mies. Sanoisinko että vaikka aihe ei ole niin mukava, niin puet tunteitasi kirjaimiksi,sanoiksi, lauseiksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea tulevaisuuteen 🙂