Olinkin jo hetkeksi unohtanut ex-olentoon liittyvien painajaisten voiman. Viime yönä sain olla häntä lähellä kuin parhaina aikoina suhteessamme. Uni loppui siihen kun hän silmät elämän iloa loistaen antoi minulle pakit ja kertoi kuinka ihanaa on nyt jahdata uusia kumppaneita täysin himojen vallassa. Sain unessani maistaa huumetta, jota niin kaipaan, mutta sain myös kokea realiteettien vasaran vasten kasvojani. Aamuyöstä haukoin henkeäni ja tunsin kuinka viimeiset rippeet elämän palostani valuivat hikipisaroina lakanaani. Tätä epäonnistumisen ja menettämisen tuskaa tuskin pystyn käsittelemään. Jollain tapaa olen suojellut itseäni alitajuntaisesti, sillä tiedostan varsin hyvin, että nyt ollaan heikoilla hangilla joka suhteessa. Ruumiini on liikkunut, mutta tyhjyys sisälläni kumisee entistä kovemmin. Jonain päivänä tämä kaikki loppuu tai saa luvan loppua.
En pääse ajatuksiani pakoon, en osaa laittaa asioita oikeaan perspektiiviin enkä varsinkaan kykene päästämään mielikuvistani irti. Ex-olento on vain keskinkertainen ihminen muiden joukossa, mutta minulle hän edustaa jotain aivan muuta. Tämä on ongelmani ja olen sen itse pääni sisällä saanut luotua. En näe todellisuutta vaan elän kuvitellussa menneessä ajassa omistushaluineni ja pakkomielteineni. Tämän vuoksi olisin tarvinnut asiallisemman lopun tälle suhteelle. Ex-olento varmasti tiesi kuinka syvälle eron kanssa joudun, mutta silti hän ei vaivautunut asiasta kanssani keskustelemaan. Myönnän, hän voitti ja olkoon siitä ylpeä. Tämä toimintatapa oli hänelle sujuvin tie uuteen elämään ja siinä ei sitten yhteiset vuotemme painanut paskan vertaa. Ei tarvitse ottaa huomioon toista osapuolta vaan oma napa kiikariin ja radalle. Kiitokset tästäkin ihanasta muistosta muiden lomassa. Voinkin rehellisesti ja hyvällä omallatunnolla sanoa, että hän todella vaikutti elämääni peruuttamattomalla tavalla.
Yhden yön juttu-ooppera joka sai ensi-iltansa 15.10.2011 kiteytti jotain oleellista. ” Ooppera herättää monia ajatuksia. Koin olennaiseksi teemaksi nuorten kaupunkilaisten irrallisuuden ja juurettomuuden. Ihmiset poukkoilevat yksinäisinä, myöntämättä ikäväänsä. Inhimilliset arvot ovat unohtuneet maailmassa, jossa tärkeintä on kuluttaa, menestyä ja näyttää hyvältä. Helpotusta haetaan päihteistä, vaihtuvista kumppaneista ja jatkuvasta sinkoilemisesta paikasta toiseen.” -lainaus Maarit Auran reportaasista. Sopii ihmisen elämän oopperaan mahtavasti.
Merkinnät RSS-syötteenä