Ajauduin kaupungilla ulkoilma keikalle, jossa eturivin suomalainen artisti soitti suomalaisia rakkauslauluja. Sanomattakin selvää, että kuinka paha olo siitä tuli. Silti minun oli istuttava ilta päätökseen ja tuijotettava kadun vilinää toiveenani nähdä exästä vilaus ihmisjoukossa. Ei tullut kohtaamista niinkuin elokuvissa. Sitä surun ja kaipuun määrää mitä koin yöllä ei voi sanoiksi pukea. Harhailin aamuyön kaupungilla katuja mittaillen ja toivoin ihmettä. Viimein luovutin kun sain itselleni sanottua, että ex-olentoni ei tule takaisin enkä löydä koiraamme täältä. Laahustin kotiin ja itkin itseni uneen. Minä raavas mies en pysty tunteitani hallitsemaan tämän erokriisin mainingeissa. Menetin liian paljon. Läheiset koittavat sanoa, että uusia ihmisiä tulee elämään ja kaikki kirkastuu. Minua ei nuo sanat lohduta, sillä tällä hetkellä en edes tiedä koittaako huomen minulle. Kaikki olisi niin paljon helpompaa kun ei olisi läheisiä, joidenka tunteet joudun ottamaan huomioon. En viitsi tällä tuskallani heitäkään enää vaivata, sillä tämä alkaa ottamaan veronsa heiltäkin. Juicen Klovni heitää veivin-sopii tähän kuin voisilmä pullaan.
Ainoa asia mikä minua tällä hetkellä lämmittää on tieto ja ymmärrys siitä, että ex-olentoni ja koiramme on parempi olla erossa minusta ja mahdollisesti jonkun uuden isännän seurassa. Tämä fakta ei oikeastaan satu enää, sillä se on asian laita ja se ei siitä miksikään muutu. Suurinta rakkautta on antaa exän olla onnellinen hänen omassa elämässään. Aion edes tätä kautta tehdä ex-olentoni onnelliseksi kun muuten en siihen kyennyt.
En olisi ikinä arvannut, että tästä tulee näin eeppinen via dolorosa, mutta paluuta ei ole. Kumpa joskus tajuaisin, että tämä ei ole menneen suhteen arvoista, mutta rakkauden tuli palaa kyyneleistä huolimatta. Jossain vaiheessa tulee vastaan reissu lääkärille tai juna.
Merkinnät RSS-syötteenä