Tänään on tapaaminen jälleen terapeutin kanssa, joka pyysi minua laatimaan ns. vikalistan parisuhteestani ja exästä. No minä tein sen ja hämmästyksekseni se on aika silmiä avaava. En lähde sitä tässä kuitenkaan erittelemään, koska sillä ei ole merkitystä kuin minulle itselleni. Tärkeintä on kohdata nämä tunteet mitä listan laatiminen minussa herätti. Miksi edelleen tunteeni ja ajatukseni jatkuvasti pyörivät ex-olennossani? Mitä minä oikein pelkään menettäväni kun tuo ihminen on poissa elämästäni? Tämän tapaisia ajatuksia herää pilvin pimein. Tunnistan sen, että elän edelleen menneessä enkä halua päästää tuosta ajasta irti. Haikailen menneitä aikoja, jotka eivät koskaan palaa, sillä ihmiset ovat muuttuneet. Hyväksy faktat hyvä mies! Minun pitäisi iloita siitä, että tämä ero laukaisi minussa massiivisen muutoksen ihmisenä. Ilman tätä olisin edelleen se sama vanha minä. Nyt näen asiat niin eri valossa ja muutostarve sekä muutoshalu on suuri. Exän säihkyvä olemus himmenee hyvää tahtia ja todellinen ihminen tuon kimalluksen takana alkaa näyttäytyyn varsin arkisena ja luotaantyöntävänä kokonaisuutena. Tämä on edistystä ja on jo aikakin.
Ajatukset siitä , että exä ei kärsi erostamme vaan päinvastoin hän elää nyt pitkästä aikaa, saa minut tuntemaan jonkinlaista rauhan tunnetta. En missään nimessä haluaisi hänelle näitä oloja mitä minä käyn läpi. Hän on sanojensa mukaan ollut vankilassa minun kanssani kaikki nämä vuodet, joten hän on auvoisen elämänsä nyt ansainnut. Minä kasvan ja vahvistun nyt, kuitenkin peläten syvästi sitä, että en koskaan enää löydä rakkautta. En hätäile asian kanssa vaan kehitän itseäni ja isken kerran kun sopiva kumppani tulee vastaan. Minulla on yksi mahdollisuus vielä.
Suurin murheen kryyni on edelleen tuo sydämmeni valloittanut koira, jota en ole nähnyt aikoihin. Toivon edelleen, että järki voittaisi tässä asiassa edes joskus. Muuta en enää exän puolelta odota enkä edes halua.
Merkinnät RSS-syötteenä