Eroni eväät

Eroryhmä on loppusuoralla, painajaiset jatkuvat ja ymmärrys siitä, että menetin jotain arvokkaan ainutkertaista saa mieleni järkkymään. Ehkä eniten harmitusta aiheuttaa tällä hetkellä se, että menetin parhaan kaverini. Ex-olento oli minun paras ja rakkain ystäväni. Hänellä oli monta roolia, mutta ystävän roolia arvostan edelleen syvästi. En ole elämässäni vielä koskaan menettänyt yhtä tärkeää ihmistä kuin hän oli. Osaltaan siksi tämä on niin haikeaa. En osaa suhtautua asiaan tarpeeksi välinpitämättömästi vaan pidän menneistä visusti kiinni. Oli asiat miten hyvänsä tällä hetkellä niin totuus kuitenkin on se, että hän oli äärettömän hieno ihminen minulle joskus ja nyt hän edustaa sitä varmasti jollekkin muulle. Olen kateellinen, ihoni kihelmöi kun mietin, että joku saa maistaa tuota huumetta. Minua kannattelee tällä hetkellä edelleen ajatus siitä, että rakastamani ihminen on nyt onnellinen. Minä olen ilman häntä, mutta hänen onnensa menköön kaiken edelle.

Tämä ero on muuttanut kokonaiskäsitystäni parisuhteista yleensä, elämästä sekä kuolemasta ja ennenkaikkea kaiken edellä mainitun tarpeellisuudesta ja turhuudesta. Usko meni puhtaaseen parisuhteeseen ja kahden ihmisen symbioosiin. Jollain tapaa ex-olento edusti minulle kaikkea puhdasta ja hyvää maailmassa ja nyt kun tämä harha osoittautui perättömäksi (osaltaan minun ansiosta) olen luopunut turhista kuvitelmista. Elämä tulee tästä eteenpäin edustamaan saastaista kanssakäymistä randomeitten kanssa ja olen luopunut toivosta löytää mitään todelliseen rakkauteen perustuvaa suhdetta enää. On jollain tapaa helpottava tunne kun tämän tekee itselleen selväksi. Herään aamulla ja olen valmis kuolemaan hetkenä minä hyvänsä. Tämä helpottaa kummasti elämää. Turhat suojakilvet pois ja all-in heti aamusta. Viime yönä annoin itselleni luvan rakastaa ex-olentoa elämäni loppuun saakka vaikka en häntä koskaan enää näkisi. Tämä laukaisi minussa helpotuksen tunteen ja sai samalla luovuttamaan turhan pyristelyn asian suhteen. Minä saan rakastaa häntä niin paljon ja kauan kuin haluan. En tarvitse siihen vastakaikua.

Jatkan hapuiluani tunteiden mangrovesuolla ja sekoitan pakkaa seuraavasti. Kesällä ruotsissa tapaamani Södertäljeläinen kamarineito lähestyi minua jälleen ja toivoi viikonlopun kestävää audienssia luonani Isänmaani kamaralla. Suostuin tähän silmiäni räpäyttämättä. Kaipaan jollain tapaa hänen seuraansa. Kaipaan vaan naisseuraa yleensä ja haluan seuran sisältävän muutakin kuin kehoni rääkkäämistä. Haluan leikkiä kotia edes viikonlopun verran.