Olen tehnyt terapeuttini johdolla tietynlaista karttaa parisuhteemme ajalta, johon on kertynyt vaiheita ja tapahtumia koko liuta mitä 9-vuoden aikana on tapahtunut ja elämäämme mahtunut. Esiin hyppäsi mielenkiintoinen seikka terapeuttini mielestä. Olemmehan seurustelleet nuoresta ja exä oli vielä aivan lapsi suhteemme alussa ja minä myös vaikka ikää olikin minulla 6 vuotta enemmän. Exä ikäänkuin mukautui minun elämääni kaikki nämä vuodet. Valmistumisen ja työelämään siirtymisen myötä exä alkoi selkeästi ottamaan etäisyyttä ja ”etsimään itseään”. Hän hakee nyt muiden ihmisten silmissä tuota ”oikeaa kuvajaistaan” ,jonka hän toivoo / luulee olevan vapaa, estoton, rohkea ja ennenkaikkea itsenäinen. Hän hakee nyt hyväksyntää itselleen muista. Vaikea ja vaativa isäsuhde peilautuu tätä kautta hänen elämäänsä minunkin jälkeen. Monesti kävimme keskusteluja miksi hän valitsi minut aikoinaan ja palasimme aina siihen totuuteen, että minä muistutin hänen isäänsä, jolta hän kaipasi hyväksyntää. Läheisriippuvuus on mahdollisesti vaikuttanut myös tähän suhteeseen. Tätä asiaa voisi analysoida vaikka kuinka pitkään ja tuloksetta, mutta tärkeää kuitenkin lienee, että exä itse kävisi näitä asioita joskus lävitse oman tulevaisuutensa vuoksi. Kai nämä asiat minuakin hieman helpottaa kun voin peilata omaa virheellisyyttäni suhteemme lähtökohtiin.
Nyt exä on voimaantunut ja hullaantunut itsensä etsimiseen ja toivotan hänelle kaikkea hyvää tuossa vaikeassa matkassa. Toivotaan ettei kolhuja tule mielin määrin. Exä ei vieläkään halua kanssani erota ystävinä ja hyvillä mielin. Hän ei ehkä kykene siihen oman sekametelisoppansa kanssa, mutta minä alkaisin olemaan valmis.
Merkinnät RSS-syötteenä