Eroni eväät

Kyllä taas kelpaa kirjoitella tänne yöllisiä mietteitä. Parhaimpia lauserakenteita en edes muista, mutta sen voin sanoa, että viihdyttävää oli kerta kaikkiaan. Heräsin aamuyöstä omaan nauruuni kun tajusin, että ei meidän suhteella olisi voinut jatkoa ollakaan näillä liikkuvilla osilla. Tämä oli juuri tässä missä pitikin. Minä sain eeppisen kohtauksen tarkastella itseäni ja omaa kasvuani eron jälkeen. Ero pakotti minut muuttumaan, jotta löydän todellisen onnen itsestäni ja mahdollisesti jopa uudesta parisuhteesta. Ex-olento keräsi menneet vuodet voimia ja raivoa pyristelläkseen ulos omasta kuorestaan. Hän oli minun vieterityttöni laatikossa, jota viritin kaikki nämä vuodet kunnes laukeaminen tapahtui. Haikeaa, niin perusteellisen haikeaa, mutta voin aina tuudittautua siihen, että meillä molemmilla oli funktio toistemme elämässä ja vielä pirun tärkiä sellainen. Olen tyytyväinen vaikka sattuukin niin paljon, että en aina tiedä kuinka kestäisin, mutta ymmärrys siitä, että sain kokea jotain ainutlaatuista hänen kanssaan pitää päätäni vielä pinnalla. Minä vaikutin hänen elämäänsä ja toivon, että hän edes joskus muistaa positiiviset asiat ja ennen kaikkea ymmärtää tämän kaiken tarkoituksen. Helpompaa olisi jos minä en ajattelisi suhteestamme näin suureellisesti, mutta tämän menneen ihmissuhteen otan äärimmäisen vakavasti, koska se lienee elämäni tärkein suhde tähän asti.

On helppo ymmärtää ex-olennon muutos, sillä hän astui siipieni alta kovaan maailmaan ja siellä tuo tunnerikas, hento ja epävarma ihminen ei pärjää, joten kovan kuoren luominen oli vain ajan kysymys. Tiedän, että tuo minun maailmani hienoin ihminen tähän asti on vielä jollain tapaa olemassa, mutta maailma ei häntä enää näe. Voi olla hetkiä kun on tarpeeksi pimeää ja ei ole silmäpareja todistamassa niin tuo keijukainen kokeilee vielä siipiänsä ja muistelee mitä on olla se aito oma uskomaton itsensä kaikessa haavoittuvaisuudessaan. Tälläisessa hetkessä minä tahtoisin olla läsnä vaikka se olisi minun viimeinen hetkeni koko universumissa. Oli se sellaista huumetta, että sitä minä en pysty enkä edes halua vastustaa. Kyyneliltä en voi välttyä kun ymmärrän, että en koskaan enää tule tälläista kokemaan.

Pakko siirtyä eteenpäin, jotta en romahda heti näin aamusta. Illalla tuli viesti naismuukalaiselta, joka pyyteli elokuviin kanssaan tänä iltana. Jos olen aamusta jo näin romuna niin en usko ,että jaksan heittää hurmurin viittaa niskaani ja lähteä antamaan itsestäni energiaa jota minulla ei ole. Ex-olennon kryptoniitti-patsas kassakaapissani on imenyt jälleen kerran voimani perusteellisesti. Milloin tämä oikein loppuu vai loppuuko mieheltä happi ennemmin? Ja jotta aamu olisi riittävän tunne viritteinen niin mitähän mahtaa nahkapussille kuulua. Voisiko joku herättää minut tästä painajaisesta jo?